kata-elaimen-aani

ELÄIMEN ÄÄNI

Äiti, et sä voi olla eläimen ääni.
Miksi en?
No siksi että sä syöt välillä lihaa.

Olin taistellut sisäisen ristiriidan kanssa jo muutaman vuoden, siitä hetkestä kun päätin henkilökohtaisista terveyssyistä luopua veganismista. Valistuneen 15-vuotiaan tyttäreni kommentti on perusteltu, mutta olen tullut siihen päätelmään, että juuri minun ja kaikkien meidän, jotka syystä tai toisesta hyödynnämme jossakin määrin eläinperäisiä tuotteita mutta pyrimme eettiseen vastuullisuuteen, tulee toimia eläinten äänenä. 

Meitä on paljon. Meissä on muutosvoimaa. 
Kunnioitan vegaanien tinkimätöntä, asenteita muokkaavaa pioneerityötä, mutta jos sallimme vain heidän puhua eläinoikeuksien puolesta, jää vastuu noin yhden prosentin harteille. Vegetaristeja on arviolta 3 prosenttia väestöstä, mutta jopa yli puolet suomalaisista haluaa vähentää lihansyöntiään. Tarvitsemme kaikkien näiden ihmisten äänen samaan eläimiä puolustavaan rintamaan. Silloin meteli on jo melkoisen kova. 

TUOTANTOELÄIMET SOKEASSA PISTEESSÄ

Tarve muutokselle on kipeä. Eläinsuojelulaki käy läpi uudistusta, mutta lakia on valmisteltu taloudelliset ja elinkeinoon liittyvät näkemykset edellä. Laki ei tule vastaamaan EU:n linjauksia eläimistä tuntevina ja itsensä tiedostavina olentoina. Suomessa ei edelleenkään  tunnusteta eläinten itseisarvoa eikä tarvetta lajityypilliseen käyttäytymiseen vaan uusi laki sallii yhä mm. porsitushäkkien käytön, parsinavetat sekä nykymuotoisen turkistarhauksen. 

Siellä missä muutosta kipeimmin tarvitaan sitä ei ole luvassa. Lainsäädännöllinen kuilu lemmikkieläinten ja tuotantoeläinten välillä  kasvaa entisestään. Tuotantoeläimet ovat keskeisiä kärsijöitä, valtaosan viettäessä lähes koko lyhyen elämänsä sisätiloihin ahdettuna ja kytkettynä, näkemättä koskaan päivänvaloa.
Mutta lainsäätäjämme katsovat ohi kärsimyksestä tarkastellessaan niitä ensisijaisesti hyötynäkökulmasta käsin. 

ELÄIMILLÄ ON ITSEISARVO

Niin lemmikki-, villi- kuin tuotantoeläimilläkin on yhtäläiset tunteet ja kyky kokea tuskaa. Niillä on itseisarvo jonka loukkaamista emme voi jatkaa ilman että aiheutamme suunnatonta vahinkoa paitsi eläimille, niin myös biologiselle ja henkiselle ympäristöllemme. Meidän on luovuttava mielivallasta, laskeuduttava alas tornistamme, maadoituttava todellisuuteen ja kohdattava eläimet yhdenvertaisella tasolla, kanssakulkijoina ja meille elintärkeinä kumppaneina. 

Suomi on lukuisilla eri aloilla näyttänyt edistyksen esimerkkiä, mutta se miten kohtelemme tuotantoeläimiä on suuri häpeätahra maineessamme eikä meillä ole edellytyksiä mainostaa maatamme eettisten ja kestävien arvojen hyvinvointivaltiona niin kauan kun riistämme puolustuskyvyttömiä eläimiä. On tehtävä muutos; siirrettävä eläinsuojeluasiat maa- ja metsätalousministeriön alaisuudesta ympäristöministeriöön, jonne tarvitsemme erillisen eläinten hyvinvointiyksikön. Lakkautettu eläinsuojeluasiamiehen virka on perustettava uudelleen ja lisäksi poliisipiireissä tulisi olla erilliset eläinrikostutkintaan erikoistuneet poliisit. 

ELÄIMET MERKITYKSEN TUOJINA

Muinainen maailmankuvamme oli pitkälti animistinen. Sen mukaan eläimillä, kasveilla, vuorilla ja järvillä on henki. Ihminen ymmärsi ettei hän voinut yksipuolisesti vain ottaa haluamaansa. Hänen tuli kunnioittaa haltijahenkiä ja pyytää lupa saadakseen tarvitsemansa. 

Me tarvitsemme eläimiä, emme riistettävinä kulutushyödykkeinä vaan monimuotoisten ekosysteemien ylläpitäjinä ja kokonaisvaltaisen hyvinvointimme hoitajina. Itse liikun päivittäin metsässä ja kohtaan siellä usein hirviä, peuroja, korppeja ja mäyriä, käärmeitä, perhosia ja koppakuoriaisia. Jokainen kohtaaminen luonnonvaraisen eläimen kanssa on elämys ja siihen sisältyy merkityksellisyyttä jota ei ole löydettävissä kuolleesta materiasta, jonka varaan nykyihmisen nautinnot ja kokemusmaailma pitkälti rakentuvat. Meidän on palattava takaisin luontoon, eläinten pariin, ja löydettävä hyvinvointia siitä mikä on elävää.  

7 ajatusta aiheesta “ELÄIMEN ÄÄNI”

  1. Jo kasarilla valmistuin karjatalousteknikoksi ja koulussa jo tuskailin kun jouduin porsittamaan emakot porsitushäkeissä, kuohimaan porsaat, tappamaan kanat ja pitämään lehmät parsissaan.
    Lomittajana syötin lehmille rehusäkkejä kun rehu oli loppu. Kylmissä navetoissa, vesiputket jäässä paskapanssarin peittäessä lehmät. Siinä päivä kului jääkylmässä navetassa sulatellen vesiputkia ja harjatessa paskaa lehmien iholta.
    Täytyi tehdä muutama eläinsuojeluilmoitus.

    Uusi eläinsuojelulaki on todella riittämätön. Kettutarhailun voisi lopettaa kokonaan. Hirvittävää rääkkäystä. Vaikka on iso bisnes, ei eläintä voi noin kohdella.
    Itse en pysty enää edes onkimaan. Kalakin tuntee kipua. Entäs se mato?

  2. No tämä on hänen ”hobby” eli harrastus…Siis
    ..olen saanut käsityksen,että Suomessa hoidetaan yleisesti eläinasiat hyvin.(eri asia jos ei pysty enää hoitamaan,jätetään yksin synkkyyteen).Katsoin aikoinaan tv:stä kun Belgiasta Romaniaan vietiin karjaa..Se vasta oli RAAKAA…Ei mitään tunteita….

  3. Kiitos Kata, että lähdit ehdolle. Äänelleni löytyi koti. Puhut juuri oikeilla sanoilla niistä asioista, joita pidän keskeisen tärkeinä tässä yhteiskunnassa ja maailmassa. Ne vaan jäävät nykypolitiikan tekemisessä kovien arvojen, jatkuvan kasvun ja tuottavuuden jalkoihin. Luonto ja eläimet ovat liian monelle pelkkä hyödynnettävä resurssi. Puhumattakaan siitä, että ”tuottamattomat” ihmiset (eri syistä syrjäytyneet, vanhukset ja muut yhteiskunnan ytimestä sivuun joutuneet) joutuvat liian usein kokemaan kovia.
    Meitä toisin ajattelevia on kuitenkin onneksi paljon. Tehdään yhdessä muutos kohti parempaa!

  4. Kaiken ytimessä on yhteiskunnallisesti on valitettavasti raha. Suomessa rahantulo on vieläpä järjestetty niin, että kaikki on ulkoistettu, jopa tämä talouden sydänveri, eli raha. Suomi on tässä suhteessa kuin täydellinen banaanivaltio. Täällä ei ole rahantulon suhteen mitään omaa. Rahan luovat tänne ulkomaiset pankit myöntäessään lainoja, esim. valtionvelkaa tai asuntolainoja. Valtio ei luo itse yhtään euroa rahaa. Valtio vain käyttää tätä ulkomaisten pankkien luomaa rahaa täällä. Valtio saa tämän rahan käyttöönsä joko velkaa ottamalla, tai hyvin kivuliaalla tavalla eli ulkomaankaupasta jäävällä voitolla=voitollisella kauppataseella. Suomen kauppatase on ollut monet viimevuodet miinuksella. Eli ainoa tapa saada tänne rahaa on ollut velanotto. Ulkomaanvelka siis.

    Tämän pankki ja rahatalous asian korjaaminen pitäisi olla poliitikkojen ensisijainen tehtävä nyt. Sillä kaikki taloudellinen valittelu tämän epäreilun pankki- ja rahajärjestelmän ulkopuolella on asian ohipuhumista. Näennäisratkaisujen aika on ohi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *